torstai 20. syyskuuta 2012

Yhtenäisyys, velvollisuus ja kohtalo

Pisteet siitä kenellä välähtää mistä otsikko on tempaistu. Kyseessä siis ovat matoranien kolme hyvettä ja jos edelleen lyö tyhjää niin sanookos Bionicle mitään?

Niin... löysin Bionicle-legot uudelleen ja huusin itselleni muutaman hahmon tänään. Rakastin näitä pentuna, vaikkei minulla itselläni yhtään omaa ollutkaan sain leikkiä mielin määrin pikkuveljieni laumalla ja taisin miltei kaikki rakentaakin heille. Leikin niillä miltei päivittäin ja rakastin sitä liikkuvuutta mikä hahmoissa oli, mitä ei todellakaan lapsuuteni aikaisista barbeista löytynyt. Myös tietyntapainen "rujous" ja "luurankomaisuus" miellyttivät nukkejen "täydellisyyden" rinnalla.

Näillä olennoilla pystyin leikkimään aivan erilaisia tarinoita kuin nukeilla. Oikeastaan Bioniclet olivat ensikosketukseni fantasiaan ja vaihtoehtoisiin maailmoihin, se kiehtoi ja kiehtoo edelleen. Näin valtavasti mahdollisuuksia, joita upeasti tehdyt elokuvat; Valon naamio, Metru Nuin taru ja henkilökohtainen suosikkini Varjojen verkko ruokkivat. Yritin jopa jossain vaiheessa tehdä sarjakuvaa omilla luomillani hahmoilla... mutta arvaahan sen kuinka siinä käy kun on nuori ja intoa on kymmeneen miljoonaan projektiin kerralla.  Mutta ei se mitään, sillä leikit olivat minulle aika uskomattomia kokemuksia, vaikkei niistä dokumettia ole jäänytkään. Jälkeen päin ajatellen käsittelin aika rankkojakin aiheita Bioniclejen kautta, kuten kuolemaa, orpoutta ja monia muita aiheita, joita en koskaan nukeilla leikkinyt (barbit lähinnä ratsastivat ja roikkuivat kahvilassa...). Opin ettei elämä ole kaunista pilvihattara massaa, mutta opin myös ajattelemaan, että rankoissakin tarinoissa on onnellinen loppu, jos tekee töitä sen eteen. Ja minähän tein, koska enhän minä voinut päättää lego-raukkojen tarinaa onnettomasti... sanotaan nyt lyhyesti, että tuo "haaste" kehitti ongelmanratkaisukykyä :'D

Vanhempanakin jokaisella pidemmällä lomalla porukoilla ollessani olen kaivanut tunnollisesti Bioniclet esiin ja rakennellut niin perushahmoja kuin omia versioitani. Oikeiden osien löytäminen ja uuden luominen ovat se juttu, mikä saa minut aina palaamaan näiden pariin. Tietysti sellaisen arsenaalin luominen, mikä veljilläni on vie aikaa, mutta sitä minulla riittää.

Joten loppupäätelmä: olihan tämä odotettavissa, että joskus on ihan ikiomat saatava. Se maailma ja hahmot ovat rakkaus. Olenkin tainnut Bioniclejen kanssa toteuttaa kolmea hyvettä XD Tämä on kohtaloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti