keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Sadan vuoden sumu

Älkää ikinä koskaan milloinkaan olko kuumeessa kesähelteellä @_@ Minä voin hoitaa sen puolestanne. Sen verran usein olen kesällä kipeä... 

Wanhoja kuvia, jotka otin samalla reissulla näiden kanssa. En viitsinyt silloin samaan lykätä, koska olisi tullut kauhean pitkä postaus ja sitten ne unohtuivat kun tuli kesä. Ja pakko kai myöntää, että koin jotain pieniä kukkahattutäti hetkiä... mutta jos joku nyt alkaa polttaa sen vuoksi, että meikäläisen nukkehahmo tekee niin... lupaan ottaa sen kohteliaisuutena ja olla menettämättä yöuniani, kun kyseinen henkilö saa keuhkosyövän ^_^  Kaikella rakkaudella <3

 Sante: Täällähän sinä olet Tiera ^_^
Tiera: Mmmm...

 Sante: Sä poltat?
Tiera: Oletpas terävänä...

Tiera: Mut sun ei tarvii pelätä tapetties puolesta. En mä sisällä.
Sante: Ei mulla ole tapetteja, mutta hyvä juttu kuitenkin.

 Sante: Mitäpä se minulle kuuluu
Tiera: Eipä kai...

 Tiera: Mmm... olisitko...?
Sante: Mä en polta.

  Tiera: Se on hyvä...
Sante: Oletko koskaan ajatellut lopettaa?

 Tiera: Olen...

  Tiera: Mut se on se perus... rankka työ ... rankat huvit...hah

Tiera: Semmoset viimeiset sata vuotta...


***

 Ihan mielenkiinnosta, mitäs te lukijat olette mieltä fiktiivisten hahmojen pahoista tavoista? Onko vastuutonta (hah) luoda tällaisia hahmoja, varsinkaan jos he eivät jatkuvasti kamppaile tästä tavasta eroonpääsemisen kanssa? Minä olen miettinyt tätä paljon. Itselläni oli joskus teininä asenne, että kaikki mun hahmot ovat hyviä esimerkkejä... se tuntui tärkeältä silloin. Nyt enemmän vaan nautin erilaisten hahmojen luomisesta välittämättä saanko nyt esimerkki pisteitä. Minulla on tosi paljon hahmoja joilla on ongelmia alkoholin, huumeiden tms. kanssa ja saan välillä ihan tosissaan miettiä mitä niiden juttuja voi julkaista. Paljon niitä ei ole blogissa ollutkaan.

 Itsehän en edes juo alkoholia muista päihteistä puhumattakaan, niin tuntuu hassulta, että saan pahoja katseita osakseni fiktiivisten hahmojeni vuoksi. Joskus minulla on hurjan huono omatunto, kun leikin asioilla jotka aiheuttavat surua monille ihmisille oikeasti. Koska ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia, niin on valheellista esittää vaikkapa tarina, jossa hahmo sormia napsauttamalla paranee alkoholismista? Mutta niinhän tv-sarjat ja elokuvatkin toimivat. Ne ovat usein kaukana totuudesta. Usein vaan kun tarinan takana on yksi henkilö monilla tuntuu olevan hankalampi hahmottaa, ettei se välttämättä peilaa henkilön omia kokemuksia tai mielipiteitä sen enempää kuin Hollywood leffa. 

Mutta tulisiko maailmasta parempi paikka, jos jättäisin baarikulttuurin ihannoinnin vähemmälle, kaikki huumeita käyttävät hahmoni kuolisivat raa'asti ja Tiera makaisi sairaalassa hengityskoneessa? Silloin kukaan ei voisi sanoa, että etpä varoittanut... 

Mutta kun minä pidän onnellisista lopuista...

4 kommenttia:

  1. Olipas mukavaa lukea tällainen vuoropuhelu ^^ Tykkäsin!

    Hmm... mielenkiintoinen aihe. Minusta on jotenkin hassua, että niin helposti suututaan hahmojen pahoista tavoista. Vaikka ymmärrän kyllä tuon sisäisen kukkahattutädin heräämisen :') Silloin joskus, kun piirsin vielä sarjakuvia, pysähdyin joskus miettimään voiko tämä hahmo olla nyt tällainen... Mutta koska kyseessä on kuitenkin fiktio eikä kenenkään terveys/henki oikeasti ole vaarassa, niin miksi ei saisi! Ne tavat kuitenkin ovat tärkeitä osia hahmon luonnissa - olivatpa ne tavat sitten hyviä tai pahoja.

    Tästä fiktiivisestä tupakanpoltosta tuli mieleen oman lapsuuteni "fiktiivinen tupakanpoltto" eli me käärittiin pikkuveljen kanssa paperista sätkiä ja laitettiin ne johonkin sellaseen karkkiaskiin, mikä nyt muistuttaa tupakkiaskia. Ja sitten "sauhuteltiin" sätkät suussa. Olin vissiin seittemän ja veli kolme vee. Paras juttu oli kuitenkin se, että siihen aikaan me käytiin sairaalassa kattomassa isotätiämme (90-v.) ja äiti kertoi, että yhdellä vierailukerralla oli sitten pikkuveli tarjonnut askistaan yhtä paperitupakkia isotädille! :'D
    Lopuksi kerrottakoon, että en ole koskaan edes maistanut oikeaa tupakkaa (eikä ole pikkuveljenikään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena minuun fiktiiviset hahmot vaikuttivat valtavasti, niin siksi tämä asia usein mietityttää. Mutta vain "kiltit" ja esimerkilliset hahmot ovat aika tylsiä, varsinkin nyt aikuisena. Eikä sen silti pitäisi tarkoittaa että todellisuudessa kannustaisin tekemään jotain. "Mutta etkös sinä hyväksy tämän kun teet siitä viihdettä"... Huokaus...

      Hauska tuo teidän leikki XD Miun tupakat oli aina vaan tikkareiden valkoisia tikkuja. Eikä nekään kuin sen hetken kun karkki oli syöty ja piti heittää se roskiin. En kuitenkaan osannut yhdistää piirroshahmojen tupakanpolttoa kovinkaan hyvin sukulaisten kessutteluun. Sehän oli kauheen näköstä ja haisi pahalle, hah.

      Poista
  2. Sanoisin että anna mennä hahmojen ja tarinoiden kanssa ilman mitään estoja! :)

    Olin aika yllättynyt että Tiera polttaa mutta pakko myöntää että näyttää coolilta! ^^;; Itse en polta (enää...mutta joskus tekisi mieli!) mutta sitten kun olen mummeli niin alan polttaa piipputupakkaa! :'D En suosittele ketään polttamaan mutta kyllä tupakkia sätkyttelevissä hahmoissa on vaan jtn coolia...

    Ehkä en tekisi huumeiden käyttöä ihannoivia hahmoja koska huumeet tuntuvat itsestä paljon pelottavammilta kuin tupakka ja alkoholi. Tai ainakaan en itse uskaltaisi tai haluaisi huumeita käyttää enkä näe siinä mitään hyvää. Mutta en myöskään sanele mitä kenenkään tulisi omilla hahmoillaan tehdä. :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että fiktiivisten hahmojen tupakanpoltossa on jotain coolia ollu miunsta aina. Mietin joskus, että jos tupakoinnissa ei olisi suurempia terveyshaittoja (ja ei haisisi järkylle) kuin vaikka limpparissa niin voisin polttaakin XD Pääsempähän purkamaan tätä pahetta hahmojen kautta ilman terveysriskiä.

      Huumeet on kyllä sen verran kauhea asia, että en varmastikaan näitä hahmoja blogiin heitä. Lähinnä näidenkin hahmojen ongelma on ollut se että kyseessä on jokin fantasiahahmo joka on kevyessä pöllyssä alituiseen jostain taikalitkuista tai sitten se että hahmo selviytyy riippuvuudestaan turhan helposti. Tyyliin "löysin rakkauden kaikki on ihanaa nyt".

      Poista