tiistai 9. lokakuuta 2018

Ilosia aikoja

Löydän aarteita kuvatiedostojen kätköistä! Kuvasarjoja Tierasta kesältä 2015 <3 Tuli niin hyvä mieli näistä, että tämän postauksen julkaisu ohitti monta muuta ajankohtaisempaa. Kuvat oli muutettu pienempään kokoon valmiiksi, mutta ne jäivät vain koneelle pyörimään väsymykseni vuoksi. Tässä siis muutama kuva maistiaiseksi. Ehkä myöhemmin julkaisen lisää.


 Tämä oli niin söpö vuokramökki. Lomaviikkomme oli lämmin ja kuvaussäät otolliset. Kuvia onkin useammalta päivältä. Masennukseni oireili voimakkaasti, mutta tuona viikkona olin tosi onnellinen.


Minulla oli jokin tarina idea näistä, mutta enää en sitä muista. Voisin toki höpötellä näihin jotain läppää, mutta se ei tunnu oikealta, kun näillä on jo ikää.


Näiden kuvien sävyjä ei ole muutettu, koska tuolloin minulla ei ollut sellaista ohjelmaa saati edes kiinnostusta.
 

En halunnut myöskään nyt alkaa säätämään näiden kanssa mitään. Nämä ovat sen ajan tuotos ja säilytän ne sellaisina.
 

Nämä kuvat saavat minut muistamaan miten iso henkireikä valokuvaus, joskus oli. Samalla se oli myös ahdistava asia, koska tuntui, että pitäisi kehittyä.


Nykyiset kuvani ovat aika samanlaisia. En ole kehittynyt, mutta se ei tunnu enää pahalta. En halua olla hyvä valokuvaaja. En toivo, että kuvani saavat tuhansia tykkäyksiä. Minua ei huvita viilata kuvistani täydellisiä tai välttämättä edes hyviä.


 Miksi sitten edes kuvaan? Minun piti miettiä sitä hetki ja yritän selittää ajatusmaailmaani. Voisin verrata kuvausharrastustani musiikin kuunteluun. Harvemmalla on tarkoitus tulla paremmaksi musiikinkuuntelijaksi, mutta silti siitä voi nauttia vuodesta toiseen. Minä suhtaudun nykyään valokuvaamiseen samalla tavalla. Makuni voi muuttua tai kehittyä, mutta en pyri siihen.


Otan kuvat niin, että ne jo ottohetkellä ovat rajattu niin kuin haluan. Näitäkään ei ole rajattu uudelleen. Näette blogissa usein saman kuin minä kameran läpi. Ennen pidin sitä laiskuutena, mutta nykyään pidän sitä vain omana tapanani harrastaa.


Olen huomannut, että valokuvauksessa minulle on tärkeää se hetki, kun kuvaan ei lopputulos. Tunnelma tai mieliala, jonka koen silloin vaikuttaa minuun kuvia myöhemmin katsellessani.
 

Tapani kuvata ei ehkä ole lukijaystävällinen, mutta toivon että joskus voisitte tuntea iloa kuvieni ja tekstieni kautta.
 

Koska iloa minä haluaisin tuottaa kaikista eniten <3

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että ole tullut takaisin. <3 Olen lukenut koko blogisi läpi ja odotelen aina uusia postauksiasi. Ajattelen monesta asiasta samalla tavalla ja voit olla varma, että lukijat saavat kuvistasi paljon. :) Olet myös kehittynyt ihan selvästi vaokuvaajana ja piirtäjänä. Piirroksiasi olisikin kiva nähdä taas lisää. Olen itse aika taitava piirtäjä, vaikka itse sanonkin. Tosin taistelen aina käsien kanssa ja ihailen piirroksissasi erityisesti tapaasi piirtää kädet. :D OIkein hyvää syksyn jatkoa, jatkan stalkkaamista. ;)
    -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista < 3 Menin ihan hämilleni kehuista. Mukava kuulla että kuvistani saa iloa.

      Piirtäminen on vähentynyt aika paljon kun kädet eivät kestä pitää kynää kädessä. Semmoinen periytyvä rakennevika. Mutta nyt olen taas innostunut piirtämään kun ostin uuden puhelimen ja siihen latasin piirros ohjelman. Vähän opettelussa sormella piirtäminen, mutta siinä ei onneksi käsi pääse puutumaan. Ja käsiä oppii piirtämään kun tutkii niitä ja kuinka muut piirtävät ne. Minusta niitä on kiva piirtää, vaikka ovatkin vaikein asia.

      Ihanaa syksyä sinullekin < 3

      Poista
    2. Odotan innolla mitä saat aikaan puhelimella. :D Tarvii itsekin kunnostautua ja raapaista aikaa pirustella niitä hankalia käsiä. xP
      -Elli-

      Poista
    3. Kyllä ne kädetkin siitä helpottuu, kun jaksaa niitä tuhertaa ^_^

      Poista