Keväthangilla

Tiera pääsi taas ulos seikkailemaan tässä pariviikkoa sitten. Oli oikein ihana kirkas talvipäivä ja kirpeää pakkasta sen verran että kameraa täytyi käydä sulattelemassa välillä. Onneksi silloisessa sijaintipaikassani oli kuvauksellisia maisemia heti kun ovesta ulos astui : ) Vaikka tulihan tuota hangessa haarojaan myöten uppuroitua... ja keskellä hankea kamera sitten väitti kylmyydestä johtuen, että akku loppui T_T Valokuvaaminen talvisin on mielenkiintoista XD

Kuvaillessa tuuli aika mukavasti, joten Tieran hiuksien asettelu oli aika turhaa. Alussa moinen häiritsi minua valtavasti, mutta nyt kun kuvia katselen niin tuo mukavasti liikettä kuvaan sotkussa oleva pehko.

Ihailen Tieran poseutuskykyä joka kerta kun olen kuvailemassa. Hyvin koulutettu tapaus : P

Tiera: Jos en omaisi isoa egoa voisin tuntea jopa itseni pieneksi ja mitättömäksi tässä...

Sante: Suosikki kuvani tässä sarjassa. Pieni nukke näytti todella metkalta valtavaa valkoisuutta vasten.

Oi miten ihanan uninen ilme <3 Aivan kuin Tiera siristelisi silmiään valosta.

Tiera: Mielestäni Suomen taloustilanne saataisiin kuntoon vain jos...

Sante: Miksi tämä näyttää kieron bisnesmiehen vaalimainokselta O_O

Valo osui aivan ihanasti taka-alan oksiin ja Tieran kasvoihin tässä kuvassa. Herra näyttää niin katselevan kauhoisasti kaukaisuuteen.

Tiera: Ei jaksa enää... mennään sisälle lämpimään.

Sante: Ei vielä. Kamerakaan ei vihoittele vielä kylmyydestä.

 Sante: Sua alkoi selvästi laiskottaa kun haluat vaan istuskella.

Tiera: Monta tuntia vaan hangessa rämpimistä... miten hyödytöntä toimintaa...

Sante: Tuo ovi ja ruostuneet pielet sopii sun takin kuviointiin. 

Tiera: Jos juoksen nyt kun se räplää tuon pokkarin kanssa...

_______________

Noh, kamera päästi Tieran pinteestä : D Oli todella ihana kuvailla kun oli niin kirkasta ettei tarvinnut käyttää salamaa. Oli nostattava tämä valokuvauskierros <3

Valkoista

Aletaampas purkamaan kuvasumaa koneen syövereistä. Tässäpä olisi uusimmat Bionicle hankintani jotka löysin kirpparilta purkkeineen päivineen (henkilökohtaisesti en kauheasti lämpene noille purteloille... vievät tilaa...)

Bohrok Kohrak (hitsi mä tykkään näiden nimistä XD) ja Rahkshi Kurahk

Rahkshit ovat suosikkejani Bionicleistä. Liikkuvuus on jotain mahtavaa ja näistä pystyy kokoamaan kaikkea kivaa helposti. Itselläni on parikin mallia joiden pohjana Rahkshit ovat (tosin en omista niihin tarvittavia osia joten en pääse kokoilemaan).

Katsokaa nyt <3 Se on suloinen... ainakin jos ajatteleen että otuksen kyky on aiheuttaa eripuraa vihollistensa välille. Harmikseni otuksen sisältä puuttui Kraata eli sellainen matonen (joka siis ohjaa rahkshia...nörtti mikä nörtti, heh). 

Mutta Kohrak on kiltti ja on pitänyt huolta omasta Kranastaan <3 

Netistä penkomalla löysin että Kranan nimi on Xa ja Bioarkiston mukaan se antaa Bohrokille strategiset kyvyt.Hienoa että saatiin älykkökin joukkoon, koska kaksi muuta Bohrokkiani omaavat molemman Krana Su:n joka antaa otukselle fyysisen voimakkuuden. Krana jonka Bohrokin mukana saa on sattumanvarainen, siksi tämä fiilistely.

...Hmmm... vaikka Krana onkin pysynyt tallessa on Kohrakilta tainut jäädä toinen jalka jonnekin... noh onneksi sentään samaa väriä vaikka sävy onkin väärä.

Oi oi oi <3

Jumalallisia ongelmia

Heipätihei

Hiljaiseloa... tai ei itse asiassa. Minulla on kuvia koneella niin Tierasta kuin uusimmista Bionicle hankinnoistani, mutta en ole saanut niitä koneelle asti. Syyni, etten nyt ole muokkaamassa kuvia on jumalolentoni, jota ei olekaan blogin puolella näkynyt (saati missään muuallakaan)...Yritän tässä siis koota ajatuksiani Sakke raukan suhteen. Jäpikässä mättää monikin asia... tai paremminkin hahmossa (nukke itse on unelmaa <3 ). Koen tämän sen verran tärkeäksi asiaksi, että länttään sepustukseni blogiinkin asti. Tämä muutos saattaa vaikuttaa jopa niin paljon, että aloitan tuon valokuvasarjiksenikin alusta (sen lisäksi että vietän hiljaiseloa bloggailun suhteen). Nuken saatuani innostuspäissäni, kun tuhosin idean koko tarinasta. Jutussa oli tarkoitus piirretyn sarjakuvan ja valokuvien kulkea käsi kädessä... eikä siellä ole kuin huonosti yöllä piirrettyjä ruutuja ekassa osassa.

Aloitetaanpas siis kuitenkin alusta (istukaa alas, ottakaa teetä ja keksejä *tarjoaa* tässä voi kestää...). Saturnen hahmo on ainakin kuusi vuotta vanha ja loin herran yläasteella piirtämääni sarjakuvaa varten. Tässä tarinassa oli maailmasta toiseen hyppelyä ja teini-Sakke ilmestyi ns. meidän maailmaamme sillä seurauksella, että menetti lohikäärmemuotonsa, mikä sitä kyrsi sitten hieman. Nykyisellä hahmolla ei olekaan enää mitään tekemistä sen enempää teini-iän kuin lohikäärmeidenkään kanssa ja urakehitys on tuonut tullessaan ihan luovuuden jumalan vakanssin... Oikeastaan vain ulkonäkö ja nimi ovat yhdistäviä tekijöitä vanhaan hahmoon. Silti minä murehdin, että voi voi kun tuhoan vanhan hahmon, jos päivitän äijän ulkonäön arvolleen sopivaksi... jep.

Olen kuitenkin hyvin hyvin kiintynyt Saken alkuperäiseen hahmoon. Olen hahmoa piirrellyt koko tämän ajan, vaikka sarjakuvaa, jossa herra esiintyi ei ole työpöydälläni vuosiin näkynyt. Kertoohan sekin jotain kiintymyksestäni, etten BJD-nukeista innostuttuani luonutkaan uutta hahmoa (olisin päässyt helpolla), vaan oli itsestään selvyys, että nukke saisi Saken hahmokseen. Hahmo kuitenkin on yläasteella luomani ja yllätys yllätys olen aikuistunut siitä. Minulla siis ei oikein synkkaa teini-Saken kanssa. Tämä on se suurin ongelma. Sen lisäksi, että muutin hahmon taustan ja repäisin hänet täysin uuteen tarinaan niin jätkän luonne on muutosten vuoksi karannut ihan arvaamattomiin suuntiin. Sitten istun ja ihmettelen miksi hahmo ei tunnu oikealta -.-' Kun hokasin tämän ristiriidan (tai siis myönsin sen) aloin ensimmäisenä ajatella nukelle hahmon vaihtamista kokonaan, koska ajatuskin alkuperäisen Saturnen hahmon turmelemisesta tuntui pahalta. Toinen vaihtoehtoni oli tietysti tarinan muuttaminen alkuperäiselle hahmolle sopivammaksi (niin että minkä tarinan? Hah...). Pidän kuitenkin tietsikkani kätköissä olevasta maailmasuunnitelmasta ihan liikaa.

Olen tässä siis painiskellut asian kanssa ja nyt meni hermot. Olen maksanut itseni kipeäksi tuosta herrasta ja pidän moldista valtavasti, joten  joku samperin kiintymys ikivanhan hahmon designiin ei ole tarpeeksi hyvä syy antaa raukan pölyttyä ja masentaa minua.

Joten Sakke pääsee muodonmuutosleikkiin alkaen siitä angoramarsusta, joka on melkein valmis : D Tulen myös kirjoittamaan hahmon luonteen uusiksi, vaikka se onkin tarinan kautta jo muotoutunut aikalailla oikeanlaiseksi, kunhan hion siitä epämääräiset mutaatiot pois ; )

Sante kuittaa (ja on ilmeisesti alkanut käyttää blogissa nikkinsä "etunimeä"... olen heittäytynyt tuttavalliseksi O.o)