Pari maalattua miestä

Instagrammiani seuraavat saivatkin näistä kundeista hieman teaseria. 

Vihdoinkin nämä customit ovat valmiita <3

 Lukján: Tervehdys, olen Lukján Psikhoz.         Frank: Minä olen Frank Kruvikeeraja

Ammatiltani psykoterapeutti.                                         ja olen automekaanikko.

 Lukján: Ja olet myös suosikki potilaani. Miltä sinusta nyt tuntuu tämä tilanne?

 Frank: Minua jännittää hieman. Sydän hakkaa tosi kovaa.

 Lukján: Sydän on toisella puolella Frank...

Frank: Ai on vai?

Lukján: Ainakin minulla on vahva muistikuva että sydän löytyy vasemmalta.

 Frank: Niin...sinulla ei ole sydäntä lainkaan...

Lukján: Ei minulla ole myöskään mielenterveysongelmia ja olen silti alan asiantuntija.

Frank: Miksi klinikkasi ovessa sitten lukee Psykoottista Psykoterapiaa?

Lukján: ... Tuo pilvi muistuttaa teekuppia...

Juhannus ilman teoriaa?

Paha paha kännykkäkuvasaldo....

"Hei siellä, Tiera täällä"

 Tikki: Tikittiiii!

Tiera: Ja sinä Tikki tietenkin

 Tiera: Hyvää juhannusta kaikille. Me vietimme sitä Santen ystävien kanssa tällä rannalla.

 Sante: Tosin perinteinen "pääsen kuvaamaan rannalle en muista muuta" tapahtui...

Tiera: Ei siis suoranaisia grillailu tai piknik kuvia...

 Tiera: Loistavaa... ei mitään materiaalia juhannuskulttuurin ruotimiseen.

Sante: Anteeksi T_T Mutta onhan sinulla uusi puoleen tuntiin väsätty paita ja liivi...

 Tiera: Joka on niin mutkille ommeltu, että jopa minua hävettää.

Sante: Älä kerro sitä! Se ei näy kuvissa.

 Sante: Sentään ensimmäinen kesäsäähän sopiva yläosasi. Olisitko halunnut tulla villapaidassa?

Tiera: Hyvä on... Olen kiitollinen

 Tiera: Lämpöistä kesää lukijoille

Tikki: Tiki tik tik ^_^

Sante: Joku sentään on tyytyväinen.

Sadan vuoden sumu

Älkää ikinä koskaan milloinkaan olko kuumeessa kesähelteellä @_@ Minä voin hoitaa sen puolestanne. Sen verran usein olen kesällä kipeä... 

Wanhoja kuvia, jotka otin samalla reissulla näiden kanssa. En viitsinyt silloin samaan lykätä, koska olisi tullut kauhean pitkä postaus ja sitten ne unohtuivat kun tuli kesä. Ja pakko kai myöntää, että koin jotain pieniä kukkahattutäti hetkiä... mutta jos joku nyt alkaa polttaa sen vuoksi, että meikäläisen nukkehahmo tekee niin... lupaan ottaa sen kohteliaisuutena ja olla menettämättä yöuniani, kun kyseinen henkilö saa keuhkosyövän ^_^  Kaikella rakkaudella <3

 Sante: Täällähän sinä olet Tiera ^_^

Tiera: Mmmm...

 Sante: Sä poltat?

Tiera: Oletpas terävänä...

Tiera: Mut sun ei tarvii pelätä tapetties puolesta. En mä sisällä.

Sante: Ei mulla ole tapetteja, mutta hyvä juttu kuitenkin.

 Sante: Mitäpä se minulle kuuluu

Tiera: Eipä kai...

 Tiera: Mmm... olisitko...?

Sante: Mä en polta.

  Tiera: Se on hyvä...

Sante: Oletko koskaan ajatellut lopettaa?

 Tiera: Olen...

  Tiera: Mut se on se perus... rankka työ ... rankat huvit...hah

Tiera: Semmoset viimeiset sata vuotta...

***

 Ihan mielenkiinnosta, mitäs te lukijat olette mieltä fiktiivisten hahmojen pahoista tavoista? Onko vastuutonta (hah) luoda tällaisia hahmoja, varsinkaan jos he eivät jatkuvasti kamppaile tästä tavasta eroonpääsemisen kanssa? Minä olen miettinyt tätä paljon. Itselläni oli joskus teininä asenne, että kaikki mun hahmot ovat hyviä esimerkkejä... se tuntui tärkeältä silloin. Nyt enemmän vaan nautin erilaisten hahmojen luomisesta välittämättä saanko nyt esimerkki pisteitä. Minulla on tosi paljon hahmoja joilla on ongelmia alkoholin, huumeiden tms. kanssa ja saan välillä ihan tosissaan miettiä mitä niiden juttuja voi julkaista. Paljon niitä ei ole blogissa ollutkaan.

 Itsehän en edes juo alkoholia muista päihteistä puhumattakaan, niin tuntuu hassulta, että saan pahoja katseita osakseni fiktiivisten hahmojeni vuoksi. Joskus minulla on hurjan huono omatunto, kun leikin asioilla jotka aiheuttavat surua monille ihmisille oikeasti. Koska ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia, niin on valheellista esittää vaikkapa tarina, jossa hahmo sormia napsauttamalla paranee alkoholismista? Mutta niinhän tv-sarjat ja elokuvatkin toimivat. Ne ovat usein kaukana totuudesta. Usein vaan kun tarinan takana on yksi henkilö monilla tuntuu olevan hankalampi hahmottaa, ettei se välttämättä peilaa henkilön omia kokemuksia tai mielipiteitä sen enempää kuin Hollywood leffa. 

Mutta tulisiko maailmasta parempi paikka, jos jättäisin baarikulttuurin ihannoinnin vähemmälle, kaikki huumeita käyttävät hahmoni kuolisivat raa'asti ja Tiera makaisi sairaalassa hengityskoneessa? Silloin kukaan ei voisi sanoa, että etpä varoittanut... 

Mutta kun minä pidän onnellisista lopuista...

Kipinöintiä osa 1: Aika

Itse inhoan sitä kun tyypit aloittavat sarjakuvia uudestaan ja uudestaan alusta, koska harvemmin se lukijan silmissä niin paljon paranee. Fiksuinta olisi antaa menneiden olla ja vain keskittää energiaa tarinan jatkamiseen. Nyt sitten minä tein sen... Tässä se on Kipinöintiä sarjiksen uusi eka osa!

 

 -1-

 -2-

 -3-

 -4-

-5-

Tuiki tavallinen torstai

Tällä kertaa nukke blogin näkökulmasta erikoisempaa postausta. Minusta monissa lifestyle blogeissa on näitä "minun päiväni" postauksia ja minusta ne on tosi kivoja *vink vink*. Loimu pääsi tutustumaan millainen päivä minulla olikaan torstaina.

 Päivä alkoi aikaisin ja ensimmäisenä kipitin Kelalle viemään terapiaan liittyviä lappusiani. Mukavinta sinne mennessä on, kun voi kulkea sankarihautausmaan läpi.

Opin pitämään hautausmaista Varkaudessa asusessani. Oli rauhoittavaa kävellä ja vain olla siellä. Kuopiossa ei tule aivan samaa fiilistä, koska porukkaa kulkee siellä niin paljon. Siksi en ole aikaisemmin nukkejakaan kuvannut siellä, vaikka mieli tekisi. Ehkä joskus uskaltaisi.

***

Torstai oli tosiaan hyvinkin tavallinen päivä. Erikoisinta taitaakin olla tämä "selfie" kuntosalin hississä, minne lampsin paperien pyörittelyn jälkeen. Olen "huono" treenaaja, kun en ota duckface kuvia joka käyntikerralla ja jaa niitä muille XD Ehkä minä en vain ymmärrä punttiksella kuvien räpsimistä. Ainakaan miun treenaamiseni ei ole niin hehkeää, että naamakuviani kukaan tahtoisi nähdä, hah.

Loimu laittoi omat                              Sitten treenivaatteita vaihtamaan.
pikku kenkänsä kaappiin <3               Miksi minulla ei ole söpöä häntää
                                                                trikoissani?

Ettette pääse kuvittelemaan minun olevan supertehokas treenaaja, niin kuva salin minulle niin rakkaasta kahviautomaatista <3 Mutta jonkin tutkimuksen mukaan, kahvi tehostaa treenisuoritusta! Siksihän minä vain...
Loimu: *pyörittää päätään*

Yleensä olen tosi ilonen, että salilla on hämärää ja ei edes aina radio päällä. Kuitenkin se toi pulmia Loimun kuvaamiseen kännykällä. Mutta oli kenties hyväkin viedä poju pukukaappiin jäähylle. Hänellä on hieman liian suuret luulot itsestään alle vaaksan mittaiseksi viisivuotiaaksi.

Kuntosali on minusta mukavin urheilumuoto ja ensisijainen syyni käydä onkin se, että minulla on hauskaa. Olen kai hieman putkiaivoinen adrealiini riippuvainen, sillä salilla käynnin jälkeen yleensä päivästä tulee muiltakin osin hyvä, kun energiaa riittää.  Tuntuu, että jopa ajatukset juoksevat järkevämmin.

***

Salilla riehuttua ja pikaisen kauppareissun jälkeen jouduimme kuin jouduimmekin kotiin menevään bussiin. Tiukkaa tosin teki, koska en pitänyt erityistä kiirettä, sillä bussin olisi pitänyt mennä jo viisi minuuttia ennen. Mutta iloksi ja onneksi se oli myöhässä ^_^

Kirsikka laukun sain puolisoltani joskus kirppistulijaisena. Se on ehta Vuitton piraatti, mutta eroaa niin paljon aidosta, ettei kukaan mene halpaan. Eikä miun mies tiennyt, että se on jonkin merkkilaukun kopio. Rakas veska se on, koska hän on sen minulle hankkinut. Muuten karsastan piraatteja oli ne kuinka laaduttomia tahansa tai kaukana alkuperäisestä. Mutta varmaan miunkin vaatekaapista löytyy kaikkea joltain kopioitua, kun en vaatteista kauheasti tiedä ja ostelen miltei kaiken kirppikseltä.

***

Mies oli töissä vielä, joten itsekseni mussutin kotona edellispäiväistä pinaatti-juustolasangea. Minulla on pahatapa lukea sarjakuvia - erityisesti Akua - ruokapöydässä. Hyllystäkin löytyy useampaa kovakantista niin Don Rosaa, Kari Korhosta kuin näitä teemallisia kokoelmia, kuten Ankalliskirjallisuuden klassikoita ja Ankkojen mailmanhistoria. Puoliso on sitten hoitanut näiden lehtien tilaamisen. Olen ihan koukussa kännykästäni löytyvään Ankkarin Lataamoon...

Olisi niin tehnyt mieli sohvalle katsomaan tallentamiani Olipa kerran jaksoja, mutta minulla on kauheasti rästikursseja koulusta, joten koitan tehdä niitä kesällä. Tietsikka auki ja pienen blogeihin ja foorumeille harhautumisen jälkeen, jotain kivaa musiikkia Youtubesta ja hommiin.

 Koska minua ainakin kiinnostaa ihmisten taustakuvat! Discord My Little Ponysta on vaan aivan ehana <3 <3 <3 Tuo on parhaasta kohtauksesta. Discord on minulle ainoa syy katsoa poneja.

Olen keskittynty opiskelemaan 3D mallinnusta ja toivoisin saavani tehdä sitä työkseni joku päivä. Kovasta yrityksestä huolimatta koulutehtävien tekeminen ei sujunut, joten mallintelin sitten huvikseni jonkinlaista kättä. Minulla on kotona Rhinoceros ohjelma, jota opettelen käyttämään. Vielä kun löytyisi sitä intoa tehtäviin.

Loimu tahtoisi niin painaa deleteä...

***

Mies tuli kotia ja kuten tavallista olin täysin  unohtunut mallintamisen maailmaan. Ei mitään ruokaa kullalle ja minullakin jo mojova päänsärky, koska en ollut muistanyt syödä mitään sitten puolen päivän lounaan. Kello lähenteli tässä seitsemää... Loimu auttoi pilkkomaan perunoita ja kasviksia kalakeittoon.

Loppuillan vietin katsellen miehen pelaamista pleikalla ja jatkaen ikuisuus ristipisto-projektiani. Tuosta tulee tuollainen kannu jossa on vaaleanpunaisia kukkia ja pohjana on punainen essu. Vielä kun olisi jokin lolitamekko, joka edes jotenkin mäntsäisi punaiseen. Tosin sen hankkimisella tuskin on kiire... Minusta ristipistojen tekeminen on tosi rentouttavaa, mutta minulla on vaikeutta keskittyä (yhtään mihinkään hah). Siksi niiden valmistuminen kestää ja ehdin siinä välissä ostaa useamman uuden ristipistolehden -.-' Mutta kun on niin kivoja kuvia.

Vielä iltateet ja sitten nukkumaan <3 Maito-oolong on tosi herkkua ja tuo onkin viime Helsingin reissullani Ouncesta ostamani. Rakastan teetä, vaikka olen oppinut kahviakin juomaan (koska kuntosalin automaatti köh köh), mutta tee on ihan parasta, kun haluaa hemotella itseään ja rentoutua. Taivaat räjäyttävää oli 2015 Helloconin teepaja, jossa pääsin maistamaan eron väärin ja oikein haudutetun teen välillä. Nyt ei tulisi mieleenkään kaataa suoraan kiehuvaa vettä teenlehdille, vaikka mittarin kanssa en jaksakaan olla vettä mittailemassa.

***

Sellainen torstai
^_^