Merenmies

On melkein perinteistä, että saan mieheltäni nuken joulahjaksi (toki poikkeus vuosia on). Viime jouluna paketista löytyi tämä pitkään haaveilemani poju, jota en kuitenkaan koskaan uskonut raskivani hankkia.

Finnegan Wake on vielä ilman uutta nimeä ja hieman on persoonakin hukassa, mutta tykkään tästä nukesta valtavasti.

Pojalla on tatuointeja ja käsien hanskat ovat myös maalatut. Harmaan rannejutun voi irrottaa. Reppu on avattava ja minusta on ihana, että se kulkee mukana pyörätuolissa.

 

 Tukka on hieman läpikuultava kuten pyrstökin. Tykkään myös pojun kasvojen sivuprofiilista tosi paljon. Pyörätuolin yksityiskohdat ovat upeita. Näissä kesäkuvissa yksityiskohtaisemmat otokset vain olivat tosi sumeita, niin siksi en niitä nyt esittele.

Lasit ovat niin hauskat, koska ne suurentavat silmiä. Muovi on tosi kirkasta ja ei sumenna kasvoja kuten monet nukkejen lasit tekevät. 

Pojan kapea vyötärö on herättänyt huvitusta ihmisissä, joille olen tätä näyttänyt. Paita päällä muoto ei ole niin korostunut joten yllätyin itsekin kun riisuin nuken ensimmäisen kerran. Minusta on hauskaa, että myös tämä poikakeho on samaan tapaan luonnottoman näköinen kuin tyttömonstereilla.

Minusta tuntuu, että tästä kaverista tulee jatkossakin nakukuvia. Tosin nämä eivät tunnu sellaisilta tuon pyrstön vuoksi.

 Kuinkahan merenmiehet ja -neidot lisääntyvät. Disney ei koskaan kertonut...

Prinsessa ja puolivaltakuntaa

Sateiseen syksyyn oli ihana löytää piristettä Sakkeisaa, kun selailin blogia varten käsittelemiäni kuvia. Tämä onkin ensimmäinen kesä kun pihamme on ollut sellaisessa kunnossa, että siellä on mukava viettää aikaa.

Saturne: Varjoa täällä ei vain ole nimeksikään. Herkkä muovisekoitteeni kärsii T_T

Sante: Sinä olet kyllä jo niin kellastunut että tuskin vartti auringossa muutta asiaa...

 Saturne: Tuo oli kylmää. En minäkään moiti sinun ihonsävyäsi.

Sante: Hyvä on, myönnän, että se oli asiaton kommentti.

Saturne: Saatan antaa tämän sieluani syvästi loukanneen moukkamaisuutesi anteeksi, jos ostat minulle jotain ihanaa ja kallista.

Sante: Mikä voisi olla ihanampaa ja kalliimpaa kuin sinä <3

Saturne: Olin kuulevani häivähdyksen sarkasmia rakas koiperhoseni, mutta sanomassasi on kaikesta huolimatta järjen ääni mukana.

Sante: Ja tuostako minä en saa nyt loukkaantua?

Saturne: Älä viitsi takertua lillukanvarsiin.

Sante: Nyt on laiskoja sanontoja, kun et vertaa johonkin Etelä-Narcissuslaiseen sinimammuttimurmeliin.  

Saturne:  En kyllä keksi, miten sanonta sopisi sellaiseen olentoon. Eivät ne takerru mihinkään, vaan jyräävät kaiken alleen.

Sante: Ööö...mä ihan vain keksin sen päästäni...

Saturne: Sinulla on sitten hassu pää <3

Sante: Jaa...kiitos...kai?

____________________________________

Loppukevennys XD

Monsteri unelma

2016 kirjoitin Päiväunelmia postauksen ja nyt minulla on ilo ilmoittaa että yksi näistä unelmoisista toteutui <3 yhdestoista syyskuuta posti toi pari viikkoa reissunpäällä olleen ison neidin. 

Monster High Gore-geous Ghoul Beast Freaky Friend <3 Tytöllä on kyllä nimeä ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kokoa vertaamassa Molly. 

Neidille tuli kaikkine maksuineen seitsemisen kymppiä. Oli melkoisen hyvä diili tämän vihreän kohdalla varsinkin sillä nukke itsessään maksoi monella myyjällä jo miltei satasen. 

Suurin pettymyksen aihe oli nämä jalat. Niiden muotoon on valettu muka nivelet, mutta eivät ole toimivat. En ollut tajunnut tätä koskaan joten olen iloinen etten maksanut tytöstä enempää. 

Ihana yllätys oli sen sijaan se kuinka hyvin tämä maski pysyy nuken kasvoilla. Suunnittelemaani hahmoon naamio kuuluu oleellisesti niin olin suunnitellut jonkin kuminauhan lisäämistä. Sitä ei kuitenkaan tarvita. 

Esittelen joskus nuken paremmin kun energiaa löytyy enemmän. Yritän nyt hitaasti elvytellä bloggaus intoa ilman paineita niin postauksetkin ovat tällaisia lyhyitä ilman hauskoja dialogeja. 

Ilosia aikoja

Löydän aarteita kuvatiedostojen kätköistä! Kuvasarjoja Tierasta kesältä 2015 <3 Tuli niin hyvä mieli näistä, että tämän postauksen julkaisu ohitti monta muuta ajankohtaisempaa. Kuvat oli muutettu pienempään kokoon valmiiksi, mutta ne jäivät vain koneelle pyörimään väsymykseni vuoksi. Tässä siis muutama kuva maistiaiseksi. Ehkä myöhemmin julkaisen lisää.

 Tämä oli niin söpö vuokramökki. Lomaviikkomme oli lämmin ja kuvaussäät otolliset. Kuvia onkin useammalta päivältä. Masennukseni oireili voimakkaasti, mutta tuona viikkona olin tosi onnellinen.

Minulla oli jokin tarina idea näistä, mutta enää en sitä muista. Voisin toki höpötellä näihin jotain läppää, mutta se ei tunnu oikealta, kun näillä on jo ikää.

Näiden kuvien sävyjä ei ole muutettu, koska tuolloin minulla ei ollut sellaista ohjelmaa saati edes kiinnostusta.

 

En halunnut myöskään nyt alkaa säätämään näiden kanssa mitään. Nämä ovat sen ajan tuotos ja säilytän ne sellaisina.

 

Nämä kuvat saavat minut muistamaan miten iso henkireikä valokuvaus, joskus oli. Samalla se oli myös ahdistava asia, koska tuntui, että pitäisi kehittyä.

Nykyiset kuvani ovat aika samanlaisia. En ole kehittynyt, mutta se ei tunnu enää pahalta. En halua olla hyvä valokuvaaja. En toivo, että kuvani saavat tuhansia tykkäyksiä. Minua ei huvita viilata kuvistani täydellisiä tai välttämättä edes hyviä.

 Miksi sitten edes kuvaan? Minun piti miettiä sitä hetki ja yritän selittää ajatusmaailmaani. Voisin verrata kuvausharrastustani musiikin kuunteluun. Harvemmalla on tarkoitus tulla paremmaksi musiikinkuuntelijaksi, mutta silti siitä voi nauttia vuodesta toiseen. Minä suhtaudun nykyään valokuvaamiseen samalla tavalla. Makuni voi muuttua tai kehittyä, mutta en pyri siihen.

Otan kuvat niin, että ne jo ottohetkellä ovat rajattu niin kuin haluan. Näitäkään ei ole rajattu uudelleen. Näette blogissa usein saman kuin minä kameran läpi. Ennen pidin sitä laiskuutena, mutta nykyään pidän sitä vain omana tapanani harrastaa.

Olen huomannut, että valokuvauksessa minulle on tärkeää se hetki, kun kuvaan ei lopputulos. Tunnelma tai mieliala, jonka koen silloin vaikuttaa minuun kuvia myöhemmin katsellessani.

 

Tapani kuvata ei ehkä ole lukijaystävällinen, mutta toivon että joskus voisitte tuntea iloa kuvieni ja tekstieni kautta.

 

Koska iloa minä haluaisin tuottaa kaikista eniten <3

Snaditti

Eilen käytiin nukke, nukkekoti ja lelu tapahtumassa Suuressa Snadissa. Oli pitkä mutta mukava päivä. Löysin ihania juttuja ja rahaa kului vain kymmenisen euroa. Mitään en ostanut Barbie juttuja pääasiallisena tavarana myyvistä pöydistä koska hinnat ovat silloin naurettavia. 

 Tämä nukke onkin ensimmiseltä Snadin reissulta. Rakastan tätä vanhaa tytyä <3

 Mutta sitten asiaan. Tämä on Winter Fantasy Barbien mekko vuodelta 1995. Nukke oli silloin joululahja listallani ja ihastelin sitä lelulehdestä. Enää itse nuken hankkiminen ei kiinnosta, mutta kun tämä asu oli kahdella eurolla myynnissä yhdellä pöydällä niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Pidän todella paljon nukkejen talvivaatteista ja odotankin nyt lunta että pääsen kuvaamaan tätä mekkoa.

 Samasta pöydästä löytyi eurolla kappale muitakin kivoja vaatteita. Takki on Fashion Avenue sarjaa jossa on paljon ihania vaatteita. Muut vaateet napsin mukaan ilman suurempaa miettimistä.

Ihanat lastenrattaat löytyivät vanhoja autoja myyvältä mieheltä. Ei ole Mattelin, mutta kun hinta ei ollut enempää ja näyttävät hyvältä niin kolme euroa ei ollut liikaa. Olen pitkään haaveillut viulusta ja nyt löytyi nukkekoti pöydästä puolella eurolla. Loput ovatkin Snadin ilmaispöydästä.